Taas on vierähtänyt muutama viikko, niin ettei ehtinyt edes ”kissaa sanoa”. Vaellusmarssin (18. – 19.6.) jälkeen vietimme perheen kanssa pidemmän loman Heinävedellä anoppilassa Juhannuksen vietossa. Tulimme vasta tiistaina 24.6. takaisin ja sen jälkeen onkin aika kulunut muuttolaatikoita pakatessa. Muutamme nimittäin ensi viikonloppuna pois Helsingistä lähemmäksi tulevaa virkapaikkaani Porin Prikaatia. Koska en ole kirjoittanut muutamaan viikkoon, niin nyt onkin sitten paljon asiaa…
Vaellusmarssi:
Olin odottanut kovasti vaellusmarssia ja yritin valmistautua mahdollisimman hyvin tulevaan koitokseen. Nukuin hyvin ja tankkasin edellisenä iltana sekä marssipäivänä aamupäivällä hiilareita mahdollisimman paljon. Illan tankkauksena vedin kaksi pussia karkkia, mikä saattoi olla virhe. Nimittäin seuraavana aamuna piti käydä tyhjennyksellä sitten kolme kertaa. Aamupäivällä käytin tankkaukseen ihan perushiilaria eli maltodekstriinia, mikä upposi hyvin ja pysyi myös sisällä.
Evääksi olin varannut kuivamuonaksi proteiinipatukoita ja juomasekoitusta varten maltodekstriinia sekä suolaa.. Valtio kuitenkin tarjosi poikkeuksellisen hyvät eväspussit. Olin odottanut jotain eväsleipä+pillimehusettiä, mutta toisin kävi. Pussi sisälsi kahdenlaisia välipalakeksejä (5 kpl), pari pikakahvia, pari suklaapatukkaa, pari energiageeliä, kolme urheilujuomatiivistepussia, suolapähkinöitä, kuivamuonan (joku tomaattinen makaroonihässäkkä) ja jopa neljä proteiinipatukkaa.
Lisäksi olin varannut maastopuvun alle pyöräilyshortsit ja satulan päälle olin ostanut geelipehmusteen, koska kokemuksesta tiesin että firman tarjoamien munamankeleiden satula ei ole sieltä pehmeimmästä päästä. Ja tietenkin muut perusmarssivalmistelut oli hoidettu: varpaiden kynsien leikkaus, nivusien rasvaus ja jalkoihin talkin heittäminen (sitä en säästellyt). Käytin marssilla jaloissa kompressiosukkia, koska tiesin niiden pysyvän hyvin paikoillaan ja näin aiheuttavan vähiten hiertymää. Niiden päälle heitin vielä toiset sukat varsikengän aiheuttaman kitkan minimoimiseksi.
Olimme kasanneet ns. kisatiimin, johon kuului lähinnä kovakuntoisia sällejä. Vaikka tapahtuma ei ollut mikään kilpailu, niin silti tavoitteena meillä oli olla takaisin tutimassa omassa punkassa vielä saman päivän aikana eikä rämpiä metsässä kesäyössä hyttysten ininää kuuntelemassa. Itse halusin samalla testata omaa kestävyyttäni ja suorittaa marssin mahdollisimman lyhyessä ajassa. Matkan varrella tuli kuitenkin muutama ongelmia, jotka lopulta pidensivät kokonaisaikaamme.
Pyöräilyetappi 1:
Marssiosuus:
Marssiosuus (suunnistus) Sipoonkorvessa mentiin sitten täysin kompassisuunnalla kaikkien mahdollisten soiden ja lätäköiden läpi. Ensimmäiset kolme rastia oli yllättäen kaikkien suurimpien mäkien ja kukkuloiden päällä. Tässä oli ilmeisesti yritetty pientä henkistä iskua vyön alle siinä kuitenkaan onnistumatta! Välillä piti myös taiteilla kaatuneiden puiden yli, jotta pääsi leveämpien ojien yli. Sukat piti vaihtaa puolenvälin jälkeen, mutta onneksi sen jälkeen ei ollut enää soita ylitettävänä ja talkkikin oli pitänyt jalat suhtkoht kuivina.
Pyöräilyetappi 2:
Saavuimme suunnistuksesta ensimmäisenä taukopaikalle ja päätimme pitää pienen breikin ja nauttia lämmintä soppaa. Samalla vaihdoimme kuivaa ylle sekä kiinnitimme taas reput pyörien tarakoille. Soppaa nauttiessamme taukopaikalle saapui toinen ryhmä, joka huomatessaan meidät päätti jatkaa pyöräilemään ”samoilla jaloilla” ilman taukoa. Tämähän ei ollut kilpailu! ;) Kun olimme ajaneet noin 30 min, niin pyöräongelmat alkoivat taas ja piti pysähtyä tauolle säätämään. Muutaman minuutin taukoa vietettyämme huomasimme kun tämä ryhmä, joka ei viettänyt taukoa ollenkaan polki taukopaikkamme ohi. Ne oli ajanut harhaan n. 5 km! :)
Emme vieläkään pitänyt mitään kiirettä, vaan vietimme tauon loppuun ja lähdimme ajelemaan Santahaminaa kohti. Saavutimme heidät Itiksessä ja paikallistuntemukseni avulla ajoimme heidän eteensä juuri ennen viimeistä mäkeä ennen Hevossalmen siltaa (silta, joka vie Santahaminaan). Siinä vaiheessa viimeistään ”murtui henkinen selkäranka” tältä ryhmältä. Olin nimittäin ajanut monta kertaa pyörällä Itiksestä Santahaminaan ja optimoinut reittini mahdollisimman nopeaksi, jotta koulupäivinä matkaan kuluisi mahdollisimman vähän aikaa.
Vaihdoin pyörääni tämän puolikuntoisen kanssa siinä ohituksen lomassa. Jouduin polkemaan viimeiset 5 km seisten, koska satula oli rikki ja lisäksi liian korkealla (kaveri on minua päätä pidempi). Reisissä oli kutenkin vielä jerkkua ja saavuimme toisen pyöräetapin maalin ensimmäisenä (vaikka tämä ei ollut kilpailu), juuri ennen puolta yötä 23:59.
Bonuksena oli vielä parin kilometrin pikataival esteradalle ja siellä viiden esteen ylittäminen kuusi kertaa (5 * 6 = 30). Lopullinen kokonaisaika oli 9h 50min.
Vaellusmarssi oli kokonaisuudessaan mukava kokemus, vaikka vähän jäikin kaivelemaan se ettei päässyt ihan ”revittelemään”. Sykkeeni oli keskimäärin 140 lyöntiä minuutissa, kun maksimisykkeeni on 207-208. Eli peruskestävyysalueen alarajoilla mentiin, mutta hyvä niin. Saipahan hyvän rasvanpolttosetin (n. 7000 kcal)!
Vaellusmarssin jälkeen menimme porukalla saunaan, jonka havaitsimme olevan kylmä (n. 45 astetta). No pidimme siellä pienen ”debriefingin” ennen nukkumaan menoa…
Cooperin testi:
Juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona oli firman järjestämä juoksutesti, johon olin päättänyt osallistua. Se oli nimittäin viimeinen puuttuva suoritus tältä vuodelta. Valtion virkamiehien pitää suorittaa vuosittain seuraavat testit: rynnäkkökivääri ja pistooliammunnat, marssi (polkupyörällä 80 km, kävellen 25 km tai hiihtäen 30 km), suunnistus (5 km alle tunnissa), lihaskuntotesti sekä Cooperin testi. Ammunnat ja lihaskuntotestin olin jo ehtinyt suorittamaan ja vaellusmarssista tuli samalla iskulla marssi sekä suunnistus.
En ollut selkeästi vielä palautunut marssin jälkeen riittävän hyvin, koska sykkeet nousi heti maksimiin ja tuloskin jäi viime vuoteen nähden heikoksi. Juoksin 2995 m, kun viime vuonna juoksin n. 5 kg painavampana 3030 m. Olen muutenkin koittanut nyt pysyä ”kisapainossa” (80kg kantturoissa), jottei tulevia kisoja ennen tarvitsisi hirveästi dieetata ja olen muutenkin halunnut nähdä miten treeni tehoaa, kun treenaa vähillä kehon rasvoilla.
Vamma:
Aseen kantaminen 10 tuntia selässä marssilla sai ilmeisesti hartiat jumiin ja se veti olkapäätä sekä kiertäjäkalvosinta jännitykseen. Lisää myllyyn toi Cooperin testi, joka vielä rasitti konetta äärimmilleen. Viimeisen niitin ”arkun päälle” löi perjantain puntti, jossa tein maksimivoimaa penkkipunnerruksessa ja vinopenkkiä. Vasen olkapää pääsi jotenkin revähtämään ja seuraavana päivänä ei sitten meinannut päästä enää sängystä ylös. Seurauksena pakotettu lepoviikko!
Tein siis tällä viikolla kotona itsehoitoja olkapäälle ja kävin viime tiistaina myös fysioterapeutilla hieronnassa avaamassa jumeja. Fyssari laittoi olkapäähän myös kinesioteippauksen, jota olen ennenkin käyttänyt kun paikat on ollut rikki. Nyt sitten helpotti jo sen verran, että tänään uskalsin mennä käymään puntilla tekemässä kevyen jumpan. Onneksi leuanvetoa pystyi treenaamaan ihan ongelmitta. Ongelma alue on selkeästi kiertäjäkalvosimessa työntävässä liikkeessä, joten penkkipunnerrus on pannassa ainakin tämän kuukauden!
Toistoleuanvetokisat:
Ylipäällikön (vaimon) lupa tuli tässä muutama päivä sitten, että voin lähteä mukaan myös toistoleuanvetokisoihin jos niikseen tulee. Ne on vaan just ikävästi tässä muuton jälkeen 26.7. Lisäksi vähän jännitti myös tuo vamma, että jos se haittaa treenejä. No nyt sitten olisi kaksi viikkoa aikaa treenata ennen kisoja. Katsotaan jos ensimmäisen viikon treenit sujuu ongelmitta, niin sitten mä oon messissä!
Laadin tässä myös äskettäin opetusvideon ja siihen liittyvän artikkelin, joka julkaistiin Tikiksen verkkosivuilla. Käykääs tsekkaa!
Seuraava artikkelini koskee laatimaani smoothiepaastoa, jota testasin ja se julkaistaan piakkoin, joten pysykää maltillisina!
-Tuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti