Kisat ovat takana ja nokka kohti tulevaa! Oma tavoite
täyttyi: sain rikottua oman ennätykseni ja tehtyä samalla uuden Suomen ennätyksen,
mutta valitettavasti en saanut pitää sitä hallussani muutamaa minuuttia
kauempaa. Sijoituin kisoissa toiseksi (80kg ja alle –sarja) tuloksella 86kg. Olen
silti tyytyväinen tulokseeni, vaikka tällä kertaa täytyi tyytyä hopeaan.
Olenhan silti vielä hallitseva Suomen mestari 2014. Ensi SM-kisoihin täytyy siis
treenata kahta kovempaa, jotta saisin kantaa tuota nimikettä myös ensi vuonna.
Kisavedot: http://www.youtube.com/watch?v=UsYPstQgYeY
Valmistautuminen
kisaan:
Niin kuin aiemmassa blogitekstissäni kerroin, olin
pitänyt painoni melko alhaalla jo pitkälti ennen kisoja ihan sitä varten, ettei
tarvitsisi niin paljoa tiputella kisapäivää ennen ja että saisi syödä hyvän
aamiaisen kisapäivänä. Hermoilin kuitenkin jostain syystä ja vedin edellisestä
poiketen kisaviikolla vielä rasvanpolttotreeniä (vaikka painoni oli jo
kisapainossa maanantaina).
Huhtikuussa kun tein pelkästään pari tunnin
kävelylenkkiä herkistelytreenin lisäksi, niin nyt tein joka päivä (pl.
perjantai) tunnin setit 150-160 sykkeellä crosstraineria, pyöräilyä ja juoksua
vaihdellen. Painoni ei tämän vuoksi juuri tippunutkaan samalla tavalla kuin
viimeksi, vaan imi nesteitä kuin sieni ja samalla ilmeisesti väsyi pahasti
kisoja ajatellen. Ainakin olo oli hieman väsynyt alkulämmittelyjen aikana.
Etenkin jalat tuntuivat väsyneiltä, mutta en antanut tämän häiritä, kun eihän
niitä käytetä leuanvedossa!
Huhtikuussa siis paino oli maanantaina 81,6kg ja
kisapäivänä lauantaina 78,6kg (tiputus 3 kg), kun tällä kertaa se oli
maanantaina 80 kg ja kisapäivänä lauantaina 77,9kg (tiputus 2,1kg). Viimeiset
kilot karistin nesteistä jättämällä juomisen pois kisaa edeltävänä iltana
(illalla paino 79,3 ja aamulla 77,9 = -1,4kg). Tämä meni ihan ok viime
kerralla, kun muistin syödä kisapäivänä myös suolapähkinöitä juomisen yhteydessä.
Tällä kertaa suola unohtui niin aamupuurosta kuin eväistä. Kisapaino oli 79,2
kg, mutta kisojen jälkeenkään (n. litran nesteiden nauttimisen jälkeen) painoni
oli vain 79,5 kg joten nesteet olivat menneet niin sanotusti läpi.
Tämän kaiken lisäksi uni jäi taas kisapäivää edeltävänä
yönä huonolaatuiseksi. Matkustimme nimittäin kisapäivää edeltävänä iltana perheeni
kanssa vanhempieni luokse Keravalle yöpymään. Ja niin kuin aina uudessa
paikassa, lapset nukkuivat huonosti yön ja herättivät muutamaan otteeseen. Tästä
huolimatta tunsin oloni aamulla levänneeksi. Ehkäpä kisajännitys hieman
piristi?
Kisapäivä:
Aamupaino kisapäivänä |
Kisapäivänä vedin aamupalaksi kaurapuuroa heraproteiinilla
ja kookosöljyllä höystettynä sekä Bulletproof kahvin. Paino hyvän aamupalan
jälkeen oli 78,5kg. Alkulämmittelyksi tein kisoissa kuminauhajumppaa
kiertäjäkalvosimille ja vedin muutaman vedon 50 kilolla. Olin suunnitellut
vetäväni kisassa 1. vedolla 80 kiloa ja toisella uuden SE:n 86 kiloa ja näin
tapahtui! Tämän jälkeen oli tarkoitus kokeilla ehkä 88-89 kiloa fiiliksen
mukaan, mutta uusi kilpailija Marko Mäkinen yllätti ja veti 90 kiloa. Näin
minunkin oli pakko yrittää 90 kiloa, mutta se valitettavasti jäi tangon
alapuolelle. Ei vaan yksinkertaisesti enää riittänyt jerkkuja kolmanteen
vetoon. Voittajan vedot olivat 1. 75kg, 2. 85 kg ja 3. 90kg. 90 kilon veto näytti
niin helpolta ja puhtaalta, että vinkkasin häntä yrittämään 4. yrityksellä 93 kiloa
(voittaja saa yrittää korottaa SE-tulosta) ja sehän meni! Saatiinpa SE kerralla
ylös!
90kg ja alle –sarjassa voitto heltisi 85 kilolla, joten olisin
siis voittanut omalla tuloksellani sen sarjan! Olisinko saanut 90kg omassa
sarjassani jos olisin vetänyt 1. vedolla 75kg ja jos olisin jättänyt cardiot
väliin kisaviikolta?? Aina voi jossitella ja hakea syitä häviöön...Tappion maku
on aina karvas, mutta kyllä voin sanoa, että parempi mies voitti tällä kertaa!
Tulevaisuuden
suunnitelmat:
Nyt pitää jatkaa treenaamista ja katsoa miten voimaa
tarttuu tähän varteen ja katsoa sen mukaan, mihin painoluokkaan sitä ensi
vuonna menee. Nyt kun on myös enemmän kokemusta tuosta painontiputuksesta,
niin voisin miettiä osallistumista taas ensi vuonna shortsisarjaan (vähän
paremmin valmistautuneena). Vasemman olkapään pitää antaa vielä huilata hetken,
ennen kuin rupean kovistelemaan sitä street workoutin jumppaliikkeillä…