 |
| Osa upseerinarkea... |
Taas on vierähtänyt
tovi edellisestä kirjoituksesta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?!
Kisojen jälkeen olen lähinnä totutellut istumatyöhön ja uuteen työpaikkaan.
Treenipuolella olen yrittänyt kuntouttaa vasenta olkapäätä, jonka rikoin
penkkipunnerruksessa. Kuntoutusmetodina on ollut kiertäjäkalvosinjumppa
kuminauhalla ja punnerrusliikkeiden välttely. Samalla olen jatkanut leuanvedon
treenaamista lisäpainoilla, mutta olen muuttanut kisoja edeltävän “hermotustreenin”
enemmän lihasmassaa kasvattavaksi - nostamalla toistojen määrää. Äskettäin otin
mukaan myös rintalihasliikkeen taljalla ja olkapääliikkeen kasipainoilla, joita
olen tehnyt kevyillä painoilla kahdenkymmenen toiston sarjoja (näin kuntoutusmielessä).
Olen kuitenkin nostanut painoja tapani mukaan viikoittain, mikä on ehkä ollut
liikaa olkapäälle, koska viimeaikoina niska- ja hartiaseudun alue on vetänyt
jumiin. No täytyy toppuutella ja jatkaa kuntoutusta kevyemmillä painoilla.
Olen
konkreettisesti havainnut, että istumatyö on kyllä täyttä myrkkyä keholle ja
mielelle. Sen huomaa lähinnä siinä, että päivän päätteeksi kun kotiin pääsee,
niin on kyllä täysin vetämätön olo. Se voi johtua myös tästä syksyn pimeydestä
(töihin lähtiessä ja palatessa on pimeää) tai sitten se voi johtua myös siitä,
että lapsissa on pyörinyt joku ihme flunssa nyt muutaman viikon (alkoi
kuumeella ja jatkui yskänä) ja se voi vaikuttaa myös omassa kropassa vaikka ei
kuumetta nostaisi. Tämä osaltaan voi vaikuttaa myös niska/hartiaseudun jumiin…
1+1=2? Olen tässä sattuneesta syystä pitänyt väliviikon reenailusta ja toinenkin ”väliviikko” on
tulossa, kun olen seuraavat viisi päivää sotaharjoituksessa. Sen jälkeen täytyy
tunnustella miten se reeni lähtee taas kulkemaan.
Minua on kysytty siitä, miten yhdistän työni ja tavoitteellisen
harjoittelun, joten here we go…
Työaika ja liikunta
Ensinnäkin työhöni
kuuluu hyvin vahvasti osaltaan liikunta, koska liikuntakoulutus on tärkeä osa
varusmieskoulutusta ja toisekseen sotilaalta vaaditaan tiettyä ”peruskuntoa”,
mitä mitataan vuosittain järjestettävillä kuntotesteillä. Tämän vuoksi onkin
perusteltavaa, että työnantaja antaa luvan käyttää työaikaa liikkumiseen kaksi
(2) tuntia viikossa, jos työtehtävät eivät sitä estä. Nuo kaksi tuntia voidaan
jakaa esim. neljään 30 min jaksoon, jotka yhdistetään lounastaukoon (45min), jolloin
neljänä päivänä viikossa voi työaikana käydä liikkumassa 1h ja 15min
(syömättä). No miten se käytännössä sitten onnistuu? Aikaisemmassa pestissäni
joukkueen kouluttajana treenien ajoittaminen oli hieman hankalampaa kuin
nykyään toimistotyötä tehdessäni, mutta silloin tällöin mahdollisuuksia oli
jopa enemmän kuin nykyään.
Treenien suunnittelusta
Varusmieskoulutus
jakaantuu kolmeen jaksoon: perus-, erikois- ja joukkokoulutuskausi. Näistä
esimerkiksi peruskoulutuskaudella on paljon nk. ”yleistä humppaa” eli oppitunteja
ja sen sellaista, jossa ei välttämättä joukkueen kouluttajalla ole työtehtäviä
ja aikaa jää enemmän jumpalle. Erikoiskoulutuskaudella (ainakin suojelualalla)
on paljon kurssimuotoista opetusta, jossa koulutusvastuuta on enemmän.
Toisaalta jos joukkueen kouluttaja toimii kurssin johtajana voi hän kätevästi
suunnitella huoltoajankohdat (joita varusmiesjohtajat kykenevät valvomaan) parille
päivälle juuri lounaan yhteyteen. Lisäksi treenejä ohjaa hyvin paljon
sotaharjoitukset, joihin melkein väistämättä on ajoitettava väliviikko (vaikka
viikko ei todellisuudessa mikään kevyt olisikaan). Sotaharjoituksissa kun
tupataan ottamaan henkilökunnasta kaikki irti - päivät on pitkiä ja unet
lyhyitä. Summa summarum: treeniohjelma on suunniteltava menemään käsi kädessä
varusmieskoulutuksen läpivientien ja viikko-ohjelmien mukaan eli käytännössä on
lyötävä kalenteriin kaikki sotaharjoitukset ja kurssit ja sieltä sitten
katsottava mihin väliin sitä ehtii treenaamaan.
Maisterikurssin
aikaan (eli edelliset kaksi vuotta) oli treenejä helpompi suunnitella, koska
opetus oli melko etäpainotteista ja harjoituksia oli todella vähän normaaliin
arkeen verrattuna (2 vs. n.10 viikkoa vuodessa). Nyt varapäällikkönä
toimistotyötä tehdessäni työni ei ole niin päivään sidottua vaan enemmänkin
kolmen viikon jaksoihin. Työajat nimittäin suunnitellaan kolmen viikon välein
ja niiden perusteella myös laaditaan viikko-ohjelmat (eli tarkennetaan
koulutusvastuut sen mukaan ketä on minäkin päivänä paikalla). Näitä pyörittelen
sitten koulutuskausisuunnitelmien laatimisen ja muun suunnittelutyön ohessa. Voin
sanoa, että työ ei tekemällä lopu. Treenien ajankohdat on kuitenkin helpompi
suunnitella viikoittain ja olenkin pyrkinyt siihen, että käytän työaikaa
liikkumiseen vähintään kahtena päivänä viikossa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja ”intin safkat”
Noudatan
vähähiilihydraattista ruokavaliota eli en siis syö ollenkaan perunaa, riisiä,
pastaa ja pyrin muutenkin välttämään vehnää, sokeria ja muita ”höttöhiilareita”.
Perus ruokalautaselliseni sisältää näin hihasta heitettynä n. 85% salaattia, 10%
lihaa/kalaa/kanaa ja 5% siemeniä/pähkinöitä ym. Ruokajuomana menee vesi, leipää
en syö ja jälkiruokavanukkaat/kiisselit jäävät ottamatta. Tämänlaisen
ruokavalion noudattaminen onnistuu arkityöpäivinä vallanmainiosti, koska
ruokalassa on henkilökunnalle oma linjasto omine salaattipöytineen. Oman
haasteensa tuo kuitenkin sotaharjoitukset, joissa ei yleensä tarjoilla ruuan
yhteydessä salaattia ja ruokakin on pääsääntöisesti keittoa/kiusausta (jossa ei
tunnetusti säästellä perunaa). Aamupuuron kuitenkin yleensä kelpuutan ja silloin
tällöin tarjoillaan riittävän lihaisaa kastiketta, jota voin syödä omien
eväitteni kylkiäisenä.
Olen siis
pakotettu kantamaan isot säkilliset omia eväitä aina mukanani
sotaharjoituksiin, mikä vaatii yleensä oman työnsä, muttei ole kuitenkaan mitenkään ylitsepääsemättömän
hankalaa. Yleensä myös harjoituksen aikana johonkin väliin on mahdollista käydä
”täydentämässä” varastoja lähikaupassa tai sotilaskodissa. ”Perussettiini”
kuuluu ensinnäkin kivennäisvettä vähintään 1,5l pullo per päivä, proteiinipatukat,
säilykeruuat (kalat, äyriäiset yms.), hyvin säilyvät tuorekasvikset (esim.
kirsikkatomaatit ja porkkanat), sitrushedelmät, kuivaliha, siemenet, pähkinät ja
tummasuklaa (väh 70%). Perusruokavalioni päivän aikaan voi mennä esimerkiksi
näin: aamupalaksi puuroa ja kahvi, välipalaksi ½ proteiinipatukka, lounaaksi
tölkkikatkarapuja + kirsikkatomaatteja, päivälliseksi lihakastiketta ja porkkanoita,
välipalaksi kuivalihaa ja kasvissipsejä, iltapalaksi proteiinipatukka+siemeniä
ja pähkinöitä.
Ehkä tämä
avasi hieman ”arvoituksen verhoa” ja saitte paremman käsityksen siitä, miten urheilen
työni ohessa ja pidän ruokavaliostani huolta myös metsässä.
Seuraavaan
kertaan…
