Lisäpainoleuanvedon SM-kilpailut 23.5.2015 Jyväskylässä. SM-hopeaa 91 kg vedolla!

Kisatunnelmia

Viikonloppu venähti sitten pidemmäksi kuin luulin. Oli nimittäin tarkoitus kirjoitella blogiin jo kisoja edeltävänä viikonloppuna, mutta päätimme vaimon kanssa tehdä reissun kaupunkiloman merkeissä Poriin ja sitten loppu aika menikin valmistautuessa sotaharjoitukseen (pakkailua yms.), jossa olin koko kisoja edeltävän viikon. Toissa viikonloppuna oli sitten lisäpainoleuanvedon SM-kilpailu, missä yllätyin itsekin omasta tuloksestani. Nyt menneenä viikonloppuna sitten ehdin jo vihdoin ja viimein hieman raapustella jotain.

Joten nyt täällä ollaan ja taas on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista…

Sotilas-4-ottelu:

Osallistuin 6.5. Porin prikaatin järjestämiin Sotilas-4-otteluihin. Ehdin jo hieman empimään osallistumistani, mutta kun kerran olin jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi yksiköstämme, niin pitihän se mennä. Pelkäsin, että kilpailu haittaa lisäpainoleuanvedon kisavalmistautumista, kun joudun jättämään treenejä väliin tai jos esim. esteradalla sattuu joku loukkaantuminen ja jää leuanvetokisat kokonaan väliin. Pelko ei ehkä kuitenkaan ollut kokonaan tuulesta temmattu…

Kisat järjestettiin keskiviikkona, joten ajattelin että yhdet treenit jos jää väliin, niin ei se mitään haittaa. Näissä skaboissa kun saa ihan monipuolista treeniä ja vähän vaihtelua myös arkeen ja harjoituksiin. Minun lisäkseni yksiköstämme osallistui kolme varusmiestä, jolloin muodostimme 4-henkisen joukkueen. Heidät valikoitiin sillä perusteella, että kilpailut eivät vaikuttaneet heidän koulutukseen, koska heillä oli jo sillä viikolla järjestettävän kurssin todistus siviilistä. Myös muista yksiköistä muodostettiin 4-henkisiä joukkueita, joiden kesken kisa sitten käytiin. Yhteensä joukkueita oli Porin prikaatista viisi kappaletta, koska muutamasta yksiköstä ei voitu lähettää joukkuetta sotaharjoituksien takia. Vierailevana osanottajana oli myös Panssariprikaatin edustus.

Koska kyseessä on talvisaapumiserä, niin eiväthän joukkueeni varusmiehet olleet edes nähneet esim. esterataa aiemmin. Päätin sitten käyttää poikia treeneissä ja otettiin mukaan myös heittoharjoituskäsikranaatteja (kisoissa käytettävät versiot). Päätin keskittyä näihin kahteen keskeiseen lajiin, joista saa helposti pisteitä, mutta joita on myös mahdollisuus vähällä vaivalla käydä harjoittelemassa. Koska maanantai oli varusmiehillä vapaapäivä, niin käytiin sitten kisaa edeltävänä päivänä (tiistaina) esteradalla, jossa koulutin jokaisen esteen suoritustekniikat ja pojat saivat sitten harjoitella niitä muutaman kerran. Esteiden ylitykset sujuivat yllättävän hyvin ja homma tuntui kovin helpolta. Esteradalta suunnistettiin käsikranaatin heittopaikalle, jossa heiteltiin vielä kranuja tovi. Harjoittelussa ehti juuri ja juuri saamaan hyvän ”tatsin” ennen kuin heittokäsi väsähti. Heitin kaikki 16 viimeistä heittoa maalien sisään, mutta sen verran erilainen rasitus tuli kädelle (kuin normaalissa treeneissäni), että oikea olkapää kipeytyi ja taisi ehkä vähän jopa ylirasittua.

Kilpailuissa oli nimensä mukaisesti neljä lajia: esteuinti, maastojuoksu, esterata ja käsikranaatin heitto. Erona sotilas-5-otteluun oli, että ammuntaa ei järjestetty. Jokaisesta lajista saa pisteitä tietyn kaavan mukaan esim. esteuinnissa 31,5 s ajalla saisi 1000 pistettä ja jokainen sen ylittävä sekunti veisi pisteitä pois jopa 24. Kisa suoritettiin nk. sprinttinä eli kaikki lajit vedettiin peräkkäin ilman niiden jakoa eri päiville tai sen kummempia taukoja pitämättä. Rankkaako? Ensimmäinen laji oli esteuinti, joka oli sotilas-5-ottelun mukainen. Ennen kilpailua meille näytettiin mallisuoritus siitä miten rata kuuluu vetää. Siitä sainkin paljon vinkkejä, kuten esim. tärkeimpänä sen että esteitä kannattaa käyttää vauhdin ottoon. Paransinkin niillä opeilla edellisen vetoni (WOKU) aikaa jopa kymmenellä sekunnilla (tulos 36,4s)! Vain yksi varusmies sai minua paremman ajan. Olin hyvin tyytyväinen tulokseeni, jolla irtosi rapiat 880 bojoa. Sen jälkeen oli maastojuoksu, jonka puolessa välissä suoritettiin esterata. Se - oli - hapokasta! Oli vähän eri meininki kuin harjoittelussa, vaikka esterataa oli kevennetty ottamalla pois molemmat tikapuuesteet. Kaikki esteet kun piti vetää yhteen putkeen ja alla oli jo pari kilometriä ”reipasta hölkkää”. Pääsin kaikista esteistä yli kyllä ensimmäisellä yrittämällä, mutta n. puolessa välissä rataa piti jo vetää hetki happea (ennen ehkä haastavinta estettä nimeltä ”Irlantilainen pöytä”). Ajaksi tuli nipin napin alle neljä minuuttia, mikä tiputti pisteet jo hieman alle puoleen. Sama kävi myös maastojuoksun pisteille.

Irlantilainen pöytä (kuva: Puolustusvoimat)

Viimeisenä lajina oli sitten käsikranaatin heitto, jossa heitettiin 16 kappaletta n. 600 gramman painoista möhkälettä tarkoituksena osua neljän eri etäisyydellä (naisten SM-etäisyydet: 15, 20, 25 ja 30 m) olevan rinkulan sisään (neljä kuhunkin). Jokaisella etäisyydellä oli kaksi ympyrää (ulkokehä 4 m ja sisäkehä 2 m). Sisäkehään osuessaan sai arvatenkin enemmän pisteitä. Lajikohtainen harjoittelu näemmä tuotti tulosta, kun tässäkin lajissa irtosi toiseksi parhaat pisteet. Kokonaispisteet kisasta minun osaltani oli 2567,6 pistettä ja joukkueena saimme kasaan yhteensä 7725,3 pistettä. Kultaa voittaneen joukkueen pottiin oli eroa 634 pistettä. Näillä pisteillä sain henkilökunnan sarjasta kultaa (ainoana kilpailijana taas kerran) ja joukkuekilpailusta ansaitsimme hopeaa! Olisi kiva saada joskus myös joku haastamaan noissa henkilökunnan sarjoissa… Olin melko yllättynyt (positiivisesti) joukkuekilpailun sijoituksesta ja tarjosinkin jätkille Sotkussa mitalikahvit palkintojen jaon jälkeen.

Palkinnot

Mutta ei siinä vielä kaikki siitä kilpailusta. Nimittäin edellispäivän harjoittelusta väsynyt käsi oli alkanut tarkkuusheiton aikana oireilemaan ja viimeisen tikin antoi käsikranaatin tarkkuusheiton jälkeinen pituusheitto. Ensimmäisen kranaatin sain leijailemaan (pienen vihlaisun saattelemana) 42,5 metrin etäisyydelle, mutta seuraavat kaksi heittoa lyhenivätkin sitten käden kiputilojen jatkuessa n. 5 - 10 metriä. Kisojen jälkeen en saanut pidettyä edes juomamukia kädessäni ja ajattelin, että oliko ne lisäpainoleuanvedon SM-skabat sitten tässä tältä vuodelta. Onneksi ei ollut!

Muuta humppaa:

Faija kiikutti mökillä melkein käyttämättömänä lojuneen trampoliinin meille kotipihalle ja sitä kasaillessa vierähti yksi ilta kumman nopeasti. Trampoliinin jalat olivat hieman päässeet ruostumaan, joten ennen kasausta hiottiin ruosteet pois ja laitettiin päälle sinkkimaalia. Nyt ne ovat kuin uudet! Oli muuten melkoinen älypeli rakentaa koko häkkyrä, kun ei ollut mitään ohjeita tallella eikä esim. turvaverkkoa oltu aikaisemmin kasattu, mutta kyllä siitä muutaman mutkan kautta ihan trampoliinin näköinen kuitenkin tuli. Melkoisen tehokasta urheilua on tuo pomppiminenkin, kun siinä tarmpoliinilla helposti vierähtää puolikin tuntia putkeen.

Trampoliinin kasausta

Päätin tehdä vielä puolikovan treenin lisäpainoleuanvedon SM-kilpailuja ajatellen tasan viikko ennen kilpailuja lauantaina. Harjoittelu kuitenkin keskeytyi ikävällä tavalla kun vetäessäni leukaa 82kg:n lisäpainoilla, se bendeleen tanko irtosi seinästä. Onneksi huomasin jo ennen treeniä, että tanko oli hieman irrallaan ja tarkkailin sitä koko suorituksen ajan. Siitä huolimatta irrotessaan tanko kuitenkin pääsi kolahtamaan hieman otsaan ja alastulo tuli enemmän oikealle jalalle, joten nämä paikat arvatenkin hieman kipeytyivät. Onneksi ei kuitenkaan käynyt sen pahemmin. Alla video äksidentistä:

Laitoin tangon kiinni uudestaan, mutta tällä kertaa proppujen sijaan kiila-ankkureilla ja laitoinpa vielä kaksi kiinnikettä enemmän kuin aiemmin. Nyt pitäisi pysyä taas jonkin aikaa.

Leuanvetotanko versio 2.0

Lisäpainoleuanvedon SM-2016:

SM-mitalistit <90 kg sarjassa (kuva: Mario Juronen)

Aloitin välittömästi sotilas-4-ottelun kilpailusuorituksen jälkeen kylmähoidon ja kävin myös fysioterapeutin luona laitattamassa käteen kinesioteippaukset. Lisäksi jouduin jättämään loput (kahdet) sen viikon lisäpainoleuanvetotreenit väliin. Kävin vielä seuraavalla viikolla myös fyssarilla hieronnassa ennen viimeistä kovaa treeniä aukaisemassa paikat. Treeni onnistui yllättävän hyvin ja vedinkin tuolloin oman lisäpainoleuanvedon ennätykseni (87kg). Video treenistä alla:

Viimeinen viikko ennen kilpailuja vierähti sotaharjoituksessa. Hyvä siinä oli se, että en ainakaan päässyt ylitreenaamaan (niin kuin ehkä pääsi käymään viime vuonna ennen Espoon Cup kisoja) ja en sillä päässyt pilaamaan kisasuoritustani. Toisaalta huonoa oli se, että unet jäivät melko vähille vaikka kyseessä olikin taisteluampumaharjoitus eikä päivät olleet mitenkään kovin pitkiä. Ei sitä kuitenkaan muualla nuku ihan niin hyvin kuin omassa sängyssä.

Sotaharjoitukset on mielestäni myös siitä hyviä, että siellä ei pääse vetämään övereitä ruualla vaan on tyydyttävä siihen mitä on kantanut mukanaan. Maastosapuskaa on kyllä harjoituksissa mahdollisuus nauttia (korvausta vastaan tietenkin), mutta safkat ovat yleensä laatikkoruokia tai keittoja, jotka sisältävät liikaa perunaa tai muuta mikä ei kuulu ruokavaliooni. Positiivisena yllätyksenä tänä vuonna sotaharjoituksissa on alettu tarjoilemaan myös salaattia. Päätin kuitenkin ottaa tästä viikosta kaiken ilon irti ja syödä kevyesti omia eväitä, kun kerran kisatkin jo kolkutti ovella.

Tälläisen pirssin sain alleni firman puolesta

Pakkasin tähän harjoitukseen mukaan hyväksi havaittuja eväitä, kuten tölkkiruokia (tonnikalaa, mustekalaa, savusimpukoita yms.), proteiinipatukoita (tietenkin!), suolapähkinöitä ja salaattitarpeita (kirsikkatomaatteja, pinaattia, herneen versoja ja salaattisekoitusta) sekä paljon kivennäisvettä. Lisäksi valmistin omia pikku ”välipalapusseja”, joihin laitoin oman superfood-sekoituksen pistaasipähkinöitä ja goji-marjoja. Tärkeimmät lisäravinteet pussitin myös pieniin minigrip pusseihin. Kokeilin tälläistä juttua ensikertaa ja tuntui kätevältä, kun mahtui yhteen sheikkeriin koko viikon setit valmiina annoksina.

Superfoodsetit

Tärkeimpänä lisäravinteena pidän l-glutamiinia. Se on lihaksistossa yleisimmin esiintyvä aminohappo, mitä keho käyttää esim. solujen uudelleen rakentamiseen ja sillä on tärkeä osuus myös kehon normaalin immuniteetin ylläpidossa etenkin kovien treenikausien aikana. Uskon ainakin itse sen lisäävän vastustuskykyä ja nopeuttavan palautumista rankoista treeneistä. Olenhan treenannut jo pitkään kehityksen jatkuessa, enkä ole pariin vuoteen ollut myöskään poissa töistä sairastamisen vuoksi. Muutaman kerran olen kyllä ollut hieman flunssassa, mutta ne ovat yleensä ajoittuneet juuri rankan treenijakson päätteeksi ja vielä vapaapäiville. Virkamies sairastaa vapaa-ajalla…?

L-glutamiinia

Harjoituksessa tuli melko paljon kävelyä, koska toimin siellä ryhmän tuliylläkköammunnan toimihenkilönä. Varsinaisia ampumapäiviä olivat tiistai, keskiviikko ja torstai. Maanantai ja perjantai olivat valmistelu/purkupäivät. Näin sain yhden lepopäivän tallustelusta ennen kilpailuja. Askelmittari unohtui kotiin, mutta latasin appsin kännykkään, jonka mukaan yhden vedon pituus oli n. 1,5 km suuntaansa ja kun ottaa huomioon sen, että ammunta aina harjoitellaan kertaalleen sekä sen, että joukkueessa on kolme ryhmää, niin vetoja tuli se kuusi päivässä ja siihen päälle vielä muut käppäilyt. Se tekee nopeasti laskettuna yhteensä yli 20 km päivässä! Aamupaino oli maanantaina 83,7 kg, mutta keskiviikkona paino huiteli jo yli 85,5 kilon lukemissa! Ilmeisesti kävely ja juominen pakkasi kehoon nesteitä. Kevyt ruokavalio ja runsas liikunta (ja perjantain ”lepopäivä”) kuitenkin tiputtui painon kisapäiväksi 82,6 kiloon. Sillä painolla olin oman sarjani toiseksi kevyin.

Kisaa edeltävän yön nukuin yllättäen taas tosi huonosti. Sain unen päästä kiinni vasta kello yhden aikoihin ja tyttö heräsi keskellä yötä kerran sekä poika heräsi jo aamukuudelta ylös! Olin ajatellut lähteä hyvissä ajoin jo aamulla ajelemaan, jotta pääsisin seuraamaan hieman naisten ja poikien sarjoja, mutta herätystä oli pakko siirtää tunnilla lyhyiden yöunien vuoksi. Onneksi oma sarjani alkoi myöhemmin ja sen myötä myös punnitus, niin ei ollut mikään hirveä hoppu kisapaikalle. Saavuin pelipaikoille Jyväskylään siinä kello 12.30 ja koska punnitus alkaisi vasta kello 13.00, niin päätin ottaa autossa vielä vartin tirsat. Lopulta oman sarjani kilpailun alku venyi sen verran myöhäisemmälle, että siinä ehti myös vielä hieman lepäillä. Tosin lämmittelyt joutui sen vuoksi tekemään uudestaan.

Kisapaikka (Valorinne, Jyväskylä)

Omassa sarjassani (<90kg) oli eniten osallistujia ja siinä käytiinkin ehkä koko kisojen kovimmat kamppailut. Tiesin jo etukäteen, että kovimpia vastustajia olisivat Konsta Koivuranta ja Miikka Lohimäki. 2014 Espoo Cup -kisoissa he olivat molemmat vetäneet <90kg sarjassa 85 kg ylös, mutta Konsta vei voiton painaessaan enemmän. Itse vedin tuolloin <80kg sarjassa 86 kg ylös ja sillä irtosi tuolloin vain hopeaa. Yritin silloin viimeisellä vedollani myös 90 kg, koska silloinen uusi kilpailija veti sen, mutta se ei enää noussut. Näissä kisoissa tavoitteenani oli vihdoin saada tuo maaginen 90 kilon raja rikki.

Olin hieman epävarma omasta kisakunnostani ja päätin iskeä aloitusraudaksi varman 83 kg, vaikka olinkin harjoituksissa vetänyt sen 87 kg ylös. Huonot yöunet ja edellisen kisan tappio painoi kuitenkin karvaasti vielä mielessä. Konsta oli valinnut aloituspainoiksi 85kg, uusi kilpailija Mario Juronen 86kg ja Miikka jopa 90 kg. Miikan 90kg valinta antoi sellaisen vaikutelman, että äijä on todella varma kisakunnostaan! Tiesin, että Konsta oli vetänyt harjoituksissa 88 kg ylös ja kyselin vähän kisaa ennen muidenkin jätkien kuntoa. Mario oli kuulemma vetänyt 94 kiloa ylös ja Miikka samaisen raudan hieman alle tangon. Näillä tiedoilla lähdin sitten kamppailemaan pronssimitalista! Arvelin, että hyvä jos edes pääsen mitalisijoille.

<90 kg sarjan kilpailijat ja aloituspainot

Koska minulla oli pienemmät aloitusraudat kuin näillä kolmella muulla, niin minä vedin oman vetoni heitä ennen. 83 kiloa heilahti kevyesti ylös ja nostin seuraavaan vetoon raudat jo 88 kg, joka oli oma ennätykseni. Konsta ja Mario vetivät myös omat aloitusrautansa kevyesti ylös, mutta Miikan suoritus jäi täpärästi vajaaksi eikä tulosta hyväksytty! 2. vedon painoiksi Konsta valitsi 90 kg, Mario 91 kg ja Miikka yritti 90 kg uudestaan. Koska olin vetovuorossa ennen muita herroja ja seuraavan vuoron painot pitää valita heti suorituksen jälkeen, en tiennyt näitä 2. vedon painoja ennen heidän suoritustaan. Sain ilmeisesti hyvän adrenaliinipiikin aikaiseksi kehossani, koska 2. vetoni meni niin sanotusti heittämällä ja strictinä (ilman potkuja). Päätin sitten taktikoida ja valitsin kolmanteen vetoon 91 kg. Vaikka Marion 2. veto onnistuisi, mutta 3. veto epäonnistuisi, niin olisin minä onnistuessani 91 kilon vedollani vienyt kullan, koska painoin enemmän kuin hän. Mario ja Konsta vetivät 2. vetonsa ylös, mutta Miikka jäi vieläkin kamppailemaan 90 kilon rautojen kanssa.

Tuuletusta 83 kg:n vedon jälkeen

Konsta päätti yrittää nokittaa tulevaa 91 kilon yritystäni ja valitsi 3. vetoon 92 kg, Marion valitessa 93 kg. 3. vedon suoritusjärjestys siis näin ollen muuttui hieman enkä ollut enää ensimmäisenä vaan ensin vetäisi Miikka. Paineet Miikan vetoon olivat todella kovat, mutta hän ei saanut tsempattua rautoja ylös. Itse onnistuin 91 kilon vedossani ja olin siis jo kiinni mitaleissa! Konstan epäonnistuessa omassa vedossaan tajusin jo voittaneeni hopeaa. Mario kuitenkin veti omat 93 kiloa kevyesti ja mitalisijat oli näin ollen jaettu. Lopulta Mario korotti vielä SE:n 95 kiloon! Vaikkakin olin todella tyytyväinen omaan 91 kiloon (joka oli jo 6 kilon parannus edellisvuoden SM-skaboihin), jäi se kuitenkin vielä kaivelemaan olisinko saanut sen 93 kiloa ylös. 91 kiloa tuntui vielä sen verran kevyeltä, mutta turha näitä on jäädä arvuuttelemaan näin jälkikäteen. Vetoni oli kuitenkin kisojen kolmanneksi kovin! Seuraaviin skaboihin pitää tehdä paremmat valmistelut ja etenkin enemmän ykkösten testailua, niin tietää ne aloitusraudat varmasti! Ensi vuonna lähdetään sitten porukalla ”satasjahtiin”…

Lisäpainoleuanvedon SM-kilpailujen tulokset

Omat kisavedot:

Kisojen kaikki yli 90kg vedot (Iltalehti)

Jahas tulis sitten taas kirjoiteltua melkein romaanin verran?! :D Pitänee alkaa aukaisemaan sanaista arkkua hieman useammin, niin ei tule liian paksua proosaa muille luettavaksi… Tulevalla viikolla lähdenkin sitten jo heti uudestaan sotaharjoitukseen. Tällä kertaa on tiedossa kahdeksan päivän setti Pohjois-Karjalassa. Katotaan miten äijän käy.